elämä puhuu
harvat sanat
kultaakin kalliimmat
esille nousevat
kuinka minä rakastankaan hiljaisuutta
verkkaista olemista
elämä on täynnä sanomista
aina löytyy uutta
mutta niin usein -
voi jättää sanomatta
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti