kirjoitin kauneimmat säkeeni jotka tiesin
rakkaudesta kirjoitin, pehmensin puheeni puolella
en odottanut vastausta, vain omassa, kultaisessa olossani
kaiken innoituksen vallassa,
kirjoitin minä sinulle kauneimmat säkeeni
en niitä enää pois ottaisi, vaikka tuo illuusio olisi jo eilistä
pidän yhä yllä kaikkea kaunista, kaikkea mikä saa luonnonkin
puhkeamaan yhä uudestaan kukkaan
joskus vain on elettävä tarpeeksi kauan tai vain hetki
ymmärtääkseen ettei vastausta tarvita
vaan tuo mielen sisäinen, suloinen odotus
tahtoo ilmoille lailla lintujen, edes hetkiseksi
salli sen, kun se tahtoo, salli sen lentää
sillä aina se palaa takaisin, siihen uskottuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti