kuinka vain meri voi laskea aaltonsa
laskeutua luokseni
kuinka verhottua tavoitella sydäntäsi
hehkua pienesti ja uskoa mahdotonta
kuinka kimmeltävän meren aallot
huuhtovat rantakiviä yhä uudelleen
on kuin silittäisivät surullista
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti