Kenelle minä voin itkeä?
Iso mies kysyi ja odotti.
Johdatin kahvihuoneeseen.
Sanani kurkussa.
Hän itse aloitti.
Tai ensin tuli, ne kyyneleet.
Kertoi lomitse:
Jumala hylkäsi.
En osannut vastata.
Pala kurkkua.
Tästä en selviä.
Olin hiljaa.
Kuin aurinko,
nousi.
Hän alkoi puhumaan.
Pyysi anteeksi. Jumalalta.
Taas itketti.
Silmät loisti.
Ääneen ihmetteli.
Jeesus rakasti.
Lähti takaisin.
Minä työhöni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti