Maailma sylissä
kannan sinut tuhoista,
raunioista rakennan
polun luokseni
rakkaudella peittelen
kaiken sinulle uudeksi
Ja kun heräät
näytän sinulle kauniimman
tulevaisuuden, korjaten
kipusi sydämeeni
koroiksi eletylle
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti