Kirjoittaessani mielipiteitäni
sormeni hakeutuvat kuin automaattisesti deletenäppäimelle,
ainakin pyörivät siinä lähellä.
Aina valmiina.
Pyyhkien pois kirjoitukset, ajatukset, elämän.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti