Kysymykseni Minna Canthille

Hei Minna,

sinä vahva ja voimakas nainen.

Rohkea sanoissa ja teoissa.
Aikasi jaoit perheelle, työlle ja aatteille.
Uuvuitko koskaan, kuinka kaiken jaksoit?
 
Olit sinnikäs etkä katsonnut kenelle sanoit,
kun asiaasi ajoit. 

Vai neuvoisitko meitä viettämään enemmän
aikaa luonnossa ja läheisten kanssa.
Olisiko tämä ajatuksesi nyt?

Minna,

mitä ajattelisit nykyisin,
mistä olisit huolissasi eniten.
Mistä kirjoittaisit näytelmäsi,
vieläkö ajattelisit Köyhää kansaa?

Minä luulen Minna,
ettei se ole ensisijaisesti
vaatteet ja muoti. Terveellinen ruoka
ja shoppailu.

Kenen asioita Minna siis
nyt ajaisit?

Iloitsisitko siitä
että naiset siunaavat seurakunnissa,
ovat mukana sen päätöksenteoissa?

Tavoittaisitko Minna
sateenkaarenpään,
näkisitkö sen värit,
mitä siitä ajattelisit?

Me olemme nykyisin nopeita

rakastumaan. Ja rastin vain laitamme jos joku

ei miellytä.

Minna,

sinun jälkeesi ei kenenkään naisen
vuoksi ole lippu salkoon noussut.
Ihmetteletkö sitä?
Tiedätkö ketään,
jolle sen voisi nostaa?

Minna,

meidän ei ole aivan helppoa olla.
Minkä neuvon antaisit,
että sovussa eläisimme,
ettemme itseemme käpertyisi
vaan kuuntelisimme toisiamme.



Me emme ole niin vahvoja kuin sinä.
Me otamme sanojamme takaisin.
Me emme uskalla loukata,
siksi me loukkaamme.

Sinä pysyit suorissa sanoissa ja
olit sanojesi takana.
Me vain yritämme.

Huomaatko,
meillä ei ole sinun rohkeuttasi,
me vain vatuloimme,
ehkä ajattelisit?

Mitä antaisit meille neuvoksi?

Kaipaisitko Minna johtajuutta,
kaitsijaa joka uskaltaa sanoa
ja rohkeutta jota lauma seuraa perästä?

Minna,

tärkein kysymykseni lienee,
kuinka sinusta tuli niin rohkea
ja sinnikäs?

Tiedätkö,
nyt huutavan ääni hukkuu somessa,
niin paljon on mielipiteitä.
Mitä sinä nyt tekisit,
jotta joukosta erottuisit?

Olisiko sinulla sama,
räväkkä linja, joka nykyisin
varsinkin somessa on vallalla.
Vai ajaisiko asiaasi asia itse?

Minna tiedätkö,
maailma on nykyisin täynnä mielipiteitä,
sinä aikasi harvinaisia naisajattelijoita. Mutta nyt meitä on monta
ja enemmän uskallamme kuin sinun aikanasi.
Siitäkin sinulle kiitosta.

Muuten, haluaisitko
olla julkkis? :-)

Minna,

on ollut puhetta etteivät kirjat,
ja lukeminen enää kiinnosta.
Ja että lasten ja nuorten lukeminen
ja kirjoittaminen ovat retuperällä.

Mikä tähän olisi sinun neuvosi,
pitäisitkö sinä lapsesi kurissa?

Minna,

voisitko kuvitella,
meidän maassa kärsitään yksinäisyydestä,
vaikka kansa on kasvanut sinun aikojesi
ja kaikkialla on kaikkea.
Mitä ajattelet siitä ja sen syystä?

Ajattelen,
että et pitäisi ruokajonoista joita lähellä asuinsijojasikin
nyt kiemurtelee. Ajattele, meillä on ruokaa enemmän kuin koskaan ennen.
Mistä luulet jonojen johtuvan ja kuinka asian hoitaisit ettei köyhää nolottaisi.

Mikä uskomattominta,
me riitelemme rasvasta ja leivänpalasta. Kuvittele.
Me emme osaa enää syödä.

On nykyisin hyviäkin asioita.
Mutta niistä toisella kerralla.