näin hänet niin kuin ihminen nähdään
ja se tuntui hyvältä
Tunnustin keskeneräisyyden
mutta olin valmis rakastamaan
kuin täynnä ihmettä olin
Miten lähellä oli jotakin
jonka olin aina kieltänyt
Jokin sinussa
sai hahmon minussa
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti