Sinä tulet luokseni toista polkua
kuin olin kuvitellut.
Sinä nouset esille
yksinäiseksi jääneen
suden öisistä,
surullisista retkistä.
..
Sinä olet siveltimeni kärjessä,
sen punaisessa värissä,
sydämen puolikkaassa.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti