sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kun elämä mahtui elämään

Kaikki turhat toiveet valuvat kuin rasvaiset hiukset selkääni pitkin
huudan elämää, tunnetta ja intohimoa kunnes jälleen itken
sielu kaipaa ravistelua, yksinkertaisuus ja tasainen elämä myllertää sielua
eikä koskaan mitään uutta tapahdu
ennen elin
rakastin ja pelkäsin
juovuin viinistä ja sinusta
eikä mikään ollut varmaa
mutta elämä mahtui elämääni

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.