sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Sinä ja minä

Me olimme nuoria,
sinä ja minä,
elämämme keväässä
Me emme osanneet tai kyenneet
muuta kuin olemaan levottomia,
mutta meissä oli jotakin ikuista.
Minä rakastin rakkautta ja kenties sinua.
Sinä ilonpitoa ja kenties minua.
Meillä oli aina ikävä.
Hassua,
näin monen vuoden jälkeen muistot palaavat,
kaipauksella niitä ajattelen.
Tähtitaivasta me ihailimme,
mystisen kaunista,
kun tummuvassa illassa ajelimme.
Harvat olivat sanamme, me niin jännitimme.
Kaikki meissä oli uutta toisillemme.
Taustalla; Aikaan sinikellojen.
Hassua
minulla on ikävä;
aikaan sinikellojen...

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.