Kuinka ihminen voi elää toisten keskellä,
aivan toisessa ulottuvuudessa,
vain harvoin kosketuksissa.
Niin yksin
keskiviikko 28. helmikuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokaisella askeleella
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
-
meren rannalla nyt ja aina lausettakaan palata kotiin päivä päivän jälkeen unelmissa hetki päivästä jolloin kaikki kohoaa
-
Hiljaa mieleni sopukoissa vain minä. Ja rakkauteni. Minä ja rakkauteni. Niin kuin minä ja hän.
-
karkaan lähteille tiheässä metsässä yksinäisyys tummana kutsuu jossa puut kaartavat suojan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti