Minä toivon että meidät annetaan toinen toisellemme tueksi
ja turvaksi niinä hetkinä kun elämä alla pettää eikä ole mistä ottaa kiinni.
Minä toivon että meidät annetaan toinen toisillemme myös hetkinä kun ilo on jaettavissa, eikä surua näy lähellä.
Noissa hetkissä ilon ja surun rajapinnoilla myös elämä jakaantuu kasvaakseen omaan suuntaansa. Hetket sanoissa piipahtavat antaen tilaa elämän arjelle jossa tunteet eivät kadota, vaan vahvistuvat huomiosta.
Minä toivon että meidät annetaan toinen toisillemme koska suru ei viihdy yksin eikä ilo tanssi ilman toista.
Tämä kaikki on jaettavissa ja tunnistettavissa ihmisessä. Maailman surussa ja yksinäisyyden kuilussa päivänvalo on yläpuolellasi, yhdessä kansassi vaikka oma mielesi työskentelee hämäryyden maakuopassa.
Ja kun kohotat katseesi näet valosi vaikka kehosi ei sinua kannattele.
Valo on, ilo on. Suru on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti