torstai 20. kesäkuuta 2019

Kuinka kauan olen kaivannut sinua



kuinka kauan olen kaivannut sinua
kuinka nähnyt kasvosi jo rakkaina
kunpa päivämme rientäisivät aurinkoon
eivätkä koskaan palaisi
sillä me rakastamme valoa
sydämemme suree loputonta murhetta
me olemme päivästä päivään
ja nousemme tuohon aurinkoon

en malta odottaa että jälleen näemme
minä kaipaan hymyäsi ja kaikki meille on mahdollista
jatkaaksemme myös tuon auringon taakse

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.