sunnuntai 19. elokuuta 2018

Leponi

Tahdon saavuttavan leponi niin pitkälle
kuin se on mahdollista ihmisyyden puitteissa.
Toivon että jaksan uskoa hyvään ja
tekojeni kautta pitäväni puhtaan omantunnon.
Ja kun en jaksa, toivon että annan itselleni anteeksi
ja ymmärrän että kaikki ihmiset erehtyvät ja ovat vaillinaisia.
Toivon että uskallan iloita, sillä se on myös minun oikeuteni
vaikka maailma lähelläni huutaisi muuta.

Toivon että jatkan hyvän tekemistä vaikka en näkisi tuloksia,
sillä ymmärrän hyvän tekemisen arvon vaikka muut eivät sitä tekisi.

Rukoilen rakkautta joka kumpuaa hiljaisuudesta
jossa olen jaksanut ottaa vastaan ahdistukseni ja ymmärrän
että elämä puhuu joskus kovin sanoin ja on pysähdyttävä.
 
En pelkää sitä, vaan otan sen vastaan kuin ystävän.
Annan sen puhua ja sitten mennä menojaan.
Sillä kun elämä on minulle riittävästi puhunut,
kykenen jälleen nousemaan ja ottamaan vastaan
kaikki sen haasteet, niin etteivät mitkään puhurituulet syökse minua mennessään
vaan jaksan vielä seistä heidänkin rinnalla jotka läsnäoloani kaipaavat.

Pidän huolta itsestäni, Teen niin kuin oikeaksi ymmärrän,
enkä soimaa itseäni liiaksi, sillä myös minulle annetaan kyllä anteeksi.

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.