torstai 16. elokuuta 2018

Sen kaiken mistä elämä oli puhunut vuosikaudet.

Se ihminen yllätti
jonka ei pitänyt.
Jota ei minään pidetty,
jolle kukaan ei puhunut.

Joka kuitenkin
sanoi totuuden.
Sen yksinkertaisen
jonka lukeneet,
olivat aina ohittaneet.

Toi toivon päivään.
Sen kaiken mistä elämä
oli puhunut vuosikaudet.
klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.

  • Hetki päivästä
    meren rannalla  nyt ja aina  lausettakaan palata kotiin  päivä päivän jälkeen unelmissa  hetki päivästä jolloin kaikki kohoaa
  • Kaunis kesä
      Hiljaa mieleni sopukoissa vain minä.   Ja rakkauteni.   Minä ja rakkauteni.   Niin kuin minä ja hän.
  • Keitaani
    karkaan lähteille   tiheässä metsässä yksinäisyys tummana kutsuu jossa puut kaartavat suojan