hän ei ole korkea ja ylhäinen,
ei edes itselleen
hän on hiekkaa ja töyräitä
hänellä on kädessä männynkäpyjä,
sylissä rakkautta
hän on kauniita sanoja
hän ei palaudu takaisin,
sillä hän ei ole koskaan
kaukana ollutkaan
hän on perillä sanoissaan
hän on valmis anteeksi antamaan
hän on aurinko poluillaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokaisella askeleella
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
-
meren rannalla nyt ja aina lausettakaan palata kotiin päivä päivän jälkeen unelmissa hetki päivästä jolloin kaikki kohoaa
-
Hiljaa mieleni sopukoissa vain minä. Ja rakkauteni. Minä ja rakkauteni. Niin kuin minä ja hän.
-
karkaan lähteille tiheässä metsässä yksinäisyys tummana kutsuu jossa puut kaartavat suojan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti