maanantai 5. maaliskuuta 2018

Syvintä

kaipaan ihmistä
en kuvaa hänestä
vaan syvintä,
minulla on ikävä

uskon suruni sanoiksi,
kuiskaan ne tuuleen


puhaltakoon lempeä tuuli ne luoksesi
koskettamaan kaikessa

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.