arkipäivän ylittäville
lokakuinen aurinko näkyy vielä ikkunoista
ja raikkaan ilman voi tuntea
on kirjoitettava suurilla sanoilla
elämän todellisuus kulkee rinnalla,
hauraus joka voi katketa hetkellä millä hyvänsä
siksi sanatkin nuo loppua kohti terävöityvät
ja kun aika loppuu, loppuvat sanatkin
syntyäkseen yhä uusina, ajatuksina
uusi, kaunis aamu on myös jossakin toisaalla,
jossa aurinko, on vieläkin kirkkaampi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti