aivan lähelle.
Myös ikävä ja ainainen kaipuu.
Kaipuu joka luo uutta,
joka jaksaa toivoon
joka hymyilee sinulle.
Sillä toivo on ikuista,
istutettu jonkun toisen toimesta.
Ja joka jatkaa kasvamista,
meistä huolimatta.
Ja meidän jälkeemme.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti