sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hymyilen ovenpielessä

hymyilen ovenpielessä,
näen sinun olevan tulossa

ei sinun tule pelätä
maailmani on avoin astua perille

ja kun olet alkanut käydä
en laske lämpöä pihalle

katsele ympärillesi
voit lähteä milloin haluat

mutta toivon sinun jäävän

meille molemmille on tilaa
saat asettua taloksi

monta huonetta
on vielä katsomatta

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.