keskiviikko 1. marraskuuta 2017

kaiken minä nukkuisin

sitten oltaisiin hiljaa -
ja hän laulaisi
laulaisi minut uneen,
laulaisi minut takaisin äitini kohtuun
siihen pehmeään, kelluvaan
laulaisi minut
uneen ennen aikojaan uupuneen
laulaisi minut rakkauteen
pehmeällä äänellään minut peittelisi
laulaisi kauniisti
kaikessa olisi anteeksi
ja minä nukkuisin -
kaiken minä nukkuisin

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.