penkille istahdin, silmäni suljin
elämä tuoksui tuoreelta leivältä,
kymmenet jalkaparit ohitti
silmäni aukaisin, häikäisi
olin kesän keskellä
valkoiset pumpulipilvet pulleina sähkönsinisellä taivaalla, pehmeinä mutta tarkkarajaisina
sinisiä kukkia valkoisen lautasen reunoilla,
harmaata hiuksissa
Kaksi haurasta,
ottivat omansa
käänsivät monet
selkänsä
uskalsivat uhmata
vaikka maailma
oli mustavalkea
kuin piparminttua
olivat sielunsa
punaisia ruusupegonioita
Armaan haudalla
varovaisesti aseteltu
huolella hoidettu
vuosikymmeniä
tai pienempiä kukkia ja
saippuakuplia
En tiedä ketä kaipaan, kun kaipaan.
Ehkä osoitteeni on väärä,
ehkä siirrän suunnan.
Kaipauksen kasvot.
Vuosikymmenten sijaan tyhjyyskin on enemmän, eikä tummuus pelota katsomaan muualle.
Kohti se pyytää katsomaan,
kunnes valo koittaa.
