maanantai 1. huhtikuuta 2024

Sanaton kipu

 

Kuin uusi maailma
tai ainakin puolet,
kun muutoksen tuulten
huminan kuulen.
Oikaisen itseni
illoista talven.
Kevääksi nousen,
kesäksi
sinua luullen.
Kuin kesää,
odotin sinua.
Sinä purjeinesi
olet jo matkalla,
mutta et luokseni.
Minä salassa
enemmän toivoin,
käyn ulapalla
sanomassa hyvästit.
Kuin uutta kesää,
sinua odotin.
Nyt alla
tuulten,
makaan rannalla
kivun sanattomin.

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.