Ajatukseni lepattavassa kynttilän valossa, ovat suuria, juuri ennen nukahtamista.
Päivällä rukoilin että tapaisin sinut. Sinä asut kaukana ja olet naimisissa. En minä sinua saalista vaan olemisen tietoista läsnäoloa ja että sinä saisit tavata minut.
Tahtoisin tietää ymmärrätkö sinä minua, sillä meidän kulmilla ei asu ketään joka ymmärtäisi. Sinä lienet kuitenkin tavallinen ihminen.
Me emme puhu samaa kieltä, mutta se ei ole ongelma, sillä me emme puhuisi paljoa, ehkä kävisimme kahvilla ja katsoisimme ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti