vaikka verkkainen oli askeleeni ja katseeni pitkä.
Jokaisen vastaantulijan tarkistin,
milloin mistäkin syystä.
Moni kiirehti elämää paljoilla sanoilla,
eleistä vahvistusta ammentaen.
Näin muitakin,
yhtä hitaita kuin minä.
Katseessa kohtasimme.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti