kaunis kaipaus hämärässä.
Kuinka verhottua tavoitella sydäntäsi,
hehkua pienesti ja uskoa mahdotonta.
Pysähtynyt olemukseni epäröi kaipuuta,
tavoittaa hetkessä yksinäisyyden.
Syysyöstä tähän hetkeen sydän valvoo,
valvojaiset seuraa toistaan.
Menneisyys muuttuu lauluksi,
lauantai-illaksi jossa nuoruus tanssii.
Valojen loisteessa jokainen yksin.
Sama kaipuu, samassa huoneessa
jossa kaikki tapahtuu, eikä mikään.
Ilta sammuttaa nuoruuden,
sulkee laulut ja aloittaa uudelleen.
Puhuttelee, pyytää muistamaan.
Illassa kaikki se hehku, mikä vie poispäin elämästä.
Tanssia yksin, sulkea sydämen ympäriltä viimeisetkin.
Aamuyö,
auringonnousussa eletyt vuodet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti