Rakkaudesta osattomat
rakkautta lähestyvät
hiljaa matkaa tekevät
kohta jo syliinsä juoksevat
kuulostelevat
heittäytyvät
ikävä saa väistyä
vihdoinkin sylissä
tiukasti kiinni rakkaudessa
kaipuu on päättynyt
sydämesi herkkyyttä minulla oli ikävä
vahvaa luonnettasi jolla nostat ikävän päivän
valoon
rakkaudesta elämään
polttavaan iloon
kuin suruunkin
rakastatko
kun olen hankala
niin lapsellinen ja monisanainen
häiritsen sinua sillä tahdon huomiotasi
intohimoon nousemme
rakkauden pilviin ja vain harvoin takaisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti