niin hiljaa ja huomaamatta.
Tuuli hyväilee meitä kaikkialta,
ja aurinko hymyymme vastaa.
On kotimme kasvaa yhdessä, ja me
tiedämme pensaiden pistävät piikit.
Yhä uudestaan heräämme uusiin aamuihin,
ja tuo aurinko aina vain jaksaa.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti