keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

tuo aurinko aina vain jaksaa

On kuin aina olisit ollut siinä,
niin hiljaa ja huomaamatta.

Tuuli hyväilee meitä kaikkialta,
ja aurinko hymyymme vastaa.

On kotimme kasvaa yhdessä, ja me
tiedämme pensaiden pistävät piikit.

Yhä uudestaan heräämme uusiin aamuihin,
ja tuo aurinko aina vain jaksaa.

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.