maanantai 10. huhtikuuta 2017

Linja-autossa





Kaipasin läheisyyttä,
menin etupenkkiin, kuljettajan lähelle, melkein vierelle.

Olimme kahdestaan, lähtöön vielä aikaa.
Istuimme hiljaa seuraillen kaupungin iltaa.

Hän avasi lehden selaillakseen, minä edelleen hiljalleen.
Tunsin läheisyyden, hiljaisen hoitavuuden.

Tuli aika lähteä, hän kääntyi katsomaan.
Minua ?
Ei, vaan vieläkö muita tuloillaan.

Ei se mitään.
Lähdettiin.

Minä tuoliin vajonneena läheisyydestä levänneenä.

Kunnes...
pysäkki lähestyi, hätäännyin.

Jouduin kysymään
- jätätkö minut nyt ?

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.