maanantai 10. huhtikuuta 2017
Linja-autossa
Kaipasin läheisyyttä,
menin etupenkkiin, kuljettajan lähelle, melkein vierelle.
Olimme kahdestaan, lähtöön vielä aikaa.
Istuimme hiljaa seuraillen kaupungin iltaa.
Hän avasi lehden selaillakseen, minä edelleen hiljalleen.
Tunsin läheisyyden, hiljaisen hoitavuuden.
Tuli aika lähteä, hän kääntyi katsomaan.
Minua ?
Ei, vaan vieläkö muita tuloillaan.
Ei se mitään.
Lähdettiin.
Minä tuoliin vajonneena läheisyydestä levänneenä.
Kunnes...
pysäkki lähestyi, hätäännyin.
Jouduin kysymään
- jätätkö minut nyt ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokaisella askeleella
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
-
meren rannalla nyt ja aina lausettakaan palata kotiin päivä päivän jälkeen unelmissa hetki päivästä jolloin kaikki kohoaa
-
Hiljaa mieleni sopukoissa vain minä. Ja rakkauteni. Minä ja rakkauteni. Niin kuin minä ja hän.
-
karkaan lähteille tiheässä metsässä yksinäisyys tummana kutsuu jossa puut kaartavat suojan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti