Aamun noustessa
yksinäisyys valossa
uusien askelten
varovaisissa kosketuksissa
yksin muurien murruttua
kohti auringonvaloa
samoissa säteissä
mennyt ja tuleva
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti