näkymättömät suruni
itken pitkin pituuttani.
Piirrän mennyttä
jota sinä et ymmärtänyt
ja minä en yrittänyt.
Sinä olet poutapilvien alla,
minä huoneessani tapetilla,
sydämen muotoisina,
eksyneinä kirjaimina.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti