tiistai 21. heinäkuuta 2020

Tähyilen sinua ja taivaanrantaa

Sinä olet sellainen
jolle annan anteeksi jo valmiiksi
ja elän siiinä, yliluonnollista luulen
sen on helppoa ja tulee kuin itsestään
vaan itsestä ei milloinkaan
 

Sieltä taivaista lähteneisiin lupauksiin jotkut nojaa
minä en tee samoin vaan minulle tehdään
ja se johdattaa
 

Katson kuinka pitkälle voin mennä ennen kuin luovutan
joku ei koskaan, minäkin aiemmin aina vaan
nyt tahdon elää ja koputtaa puuta
haavoittuneeseen mieleen tulen vastaan puolitiehen
 

En lähde vapaaehtoisesti, toivon; en milloinkaan
ja monta kertaa ostan sulta raaka-aineet rakkauteen
ja jos sinä sanot sanankin
minä valpastun ja alan kirjoittamaan,
niin kai runot luodaan ja yöt valvotaan,
 

"Tuskaa", sanoisi joku ja kääntäisi kylkeä;
"rakkaus on lapsellista eikä kanna huomiseen", hän jatkaa
vaan minä lähden ja jatkan, tulen puolitiehen
ja tähyilen sinua ja taivaanrantaa

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.