lauantai 20. heinäkuuta 2019

Viittana menneiden päivien muistot

kristallivaloissa soi upeimpien päivien musiikki
maallinen pukeutunut hopeaan
viittana menneiden päivien muistot
ajatus kohti valoa,
loppumatonta juhlaa jossa arjen kanssakäynti
vain lumetta

toivossa sädehtivät runot

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.