ja pää täynnä ajatuksia,
on saatava sanoa.
Kun kaikki luettu ja kuunneltu
synnyttää uutta,
on luominen loputonta.
Kun ulkoinen kompensoi sisäistä,
ei mikään ole enää hiljaista.
ei mikään ole enää hiljaista.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti