katseita ja kosketuksia
kohta jo poissa
kaikki hellyys uppoaa suudelmiin
eikä tahtoisi päästää
mutta elämä katsoo jo vierestä
kuin muistuttaakseen, on lopetettava
nostan pääni, on mentävä
seuraavaan kertaan kultaseni
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti