että emme toisiamme tuomitsisi
kunpa meillä olisi lupa olla ihminen,
emmekä ihmettelisi että
niin on tuo toinenkin
kunpa salaisuuksilla emme peittelisi
häpeäämme
kunpa uskaltaisimme olla ihmisiä,
että salainen vihamme ei
meitä katkeroittaisi
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti